Tahdon
Lähteä yksin
jonnekkin mistä minua ei löydetä
Tanssia kasteisella kukkapellolla
käyskennellä yön hiljaisilla polulla
Aamun tultaessa, sulkea silmät
ja
kuunnella sen ääniä
Istuskella omenapuiden kukkien katveessa
ja
tuntea kesän hellivän tuoksun
Mitään muuta en nyt tahtoisi
Noin kolme vuotta sitten, tämä tyttö oli hauras, ujo ja täysin hukassa itsensä kanssa. Tunsi itsensä hieman yksinäiseksi. Aloitti opiskelut puutarhuriksi ammattikoulussa, täysin uusien ihmisten keskellä. Koulu oli mitä parhain mahdollinen tuolle ujolle tytölle, sydämellinen ja mahtava henkilökunta ja ihanat luokkakaverit.
Noiden kolmen vuoden aikana se tyttö kasvoi naiseksi, oppi tuntemaan itsensä ja sai paljon uusia ystäviä. Kasvoi ujosta rohkeaksi ja teki asioita mitä ei ikinä uskonut tekevänsä. Voitti pahimmat pelkonsa ja nousi lavalle mallina, koulun muotinäytöksessä vaikka vihasi esiintymistä.
Nyt tuo nainen on uuden alun edessä, valmistuneena puutarhuriksi, muuttamassa omaan asuntoon hyvän ystävänsä kanssa ja on valmis lähtemään työelämään.
On onnellisesti parisuhteessa ja omistaa mitä maailman parhaimmat ystävät kuin myös perheen.
Nyt olen mielettömän onnellinen ja tyytyväinen itseeni joten tästä on hyvä jatkaa! ;)
Jonkin aikaa sitten matkasimme bussilla, koulun ryhmän kanssa Unkarissa sijaitsevaan pieneen kylään. Tämä ulkomaan matka oli ns. elämäni ensimmäinen ja oli unelmieni täyttymys. Jos minulle joku olisi pari vuotta sitten sanonut, että matkustat tulevaisuudessa Unkariin ja asut siellä kauniissa linnassa, mahtavien ihmisten kanssa ja teet töitä linnan puutarhan hyväksi, en olisi voinut uskoa.
Olen aina ollut kiinnostunut vanhoista linnoista, rakennuksista ja kalusteista. Joten voitte uskoa, että olin erittäin onnellinen ja täpinöissäni kuullessani pari kuukautta sitten pääseväni tuolle matkalle. Nyt matkasta on kulunut parisen viikkoa ja vieläkin kaipaan suunnattomasti niitä maisemia, ihmisiä ja tapahtumia, joten mieli on haikea. Olen päättänyt, että joskus vielä palaan tuohon maahan takaisin.
Päästiin yhtenä päivänä tutustumaan Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin, mikä oli erittäin kaunis paikka. Kaupunki oli täynnä vanhoja rakennuksia, joista saimme historiallista informaatiota ihanan Ari Kupsuksen ansiosta. Ari Kupsus on siis suomalainen mies, joka asustelee linnassa ja jolla on gallerioita Unkarissa. Ari toimi meille linnanherrana, tulkkina, oppaana ja apurina millon missäkin tilanteessa ;) Mahtava persoona on hän ja ikävä on suuri joten toivottavasti tapaamme hänen kanssaan taas pian!
Uutta reissua Unkariin odotellessa!
